Kippis minulle, minusta ei koskaan tule äitiä.

Olen kuitenkin kokonainen nainen, en vaillinainen, enkä puutteellinen. Minusta olisi tullut hyvä äiti. Hyvä äiti, joka olisi pelännyt koko ajan miten mahdollisesti pilaisi lapsensa elämän omilla toimillaan. Jännittäisin maha kuralla, minkä trauman milloinkin aiheuttaisin lapselleni. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen todennäköisesti huokaisisin tyytyväisenä, että kuitenkin virheistäni huolimati lapsesta kasvoi hyvä ihminen.

Kippis jokaiselle naiselle, joka ei ole saanut lasta tai on olosuhteiden pakosta tehnyt abortin tai on päättänyt olla lisääntymättä. Kippis jokaiselle lapselle, joka odotti syntymää, mutta jonka Jumala päätti viisaudessaan ottaa takaisin taivaalliseen leikkitarhaan.

Kippis jokaiselle kyyneleelle, jokaiselle hietaan valuneelle unelmalle toivosta, eläisikö sisälläni pieni elämän alku. Te, ette olleet turhia. Te kasvatitte minua ja annoitte minulle viisautta nauttia hetkistä pienten läheisten ihmisteni kanssa. Te annoitte minulle empatiaa ja viisautta myöskin työhöni, silloin kun kohtasin vanhempia, jotka olivat saaneet sairaan lapsen tai kenen lapsi oli kuollut.

Huomenna muistamme äitejä, mutta tänään hetkeksi kohotamme maljan niille äideille, jotka eivät lasta saaneet syliinsä ja niille lapsille, joilla oli halu syntyä, mutta joiden elämä oli taivaallisissa kirjoissa kirjoitettu toisin.